Matkustelu on mukavaa. Pieni etäisyys arkeen ja tuttuihin kuvioihin tekee aika ajoin hyvää, ja pidemmältä palatessa kotiinkin on taas ihana tulla. Tällä kertaa minilomamme kohde oli Tallinna. Ainoa pakollinen nähtävyys minulle oli Karnaluks, josta kirjoitetaan käsityöharrastajan paratiisina. Kaikenlaista käsityötarviketta myyvä tukkukauppa sijaitsee reilun kilometrin päässä Tallinnan keskustasta ja sinne oli mielestäni helppo löytää, kun tiesi odottaa aivan tavallista julkisivua ja ovessa ainoastaan pientä kylttiä.
Samassa rapussa sijaitsee sopivasti biljardibaari, jota voin lämpimästi suositella käsitöistä ei niin kiinnostuneen matkakumppanin sijoituspaikkana. Talon espresso oli kuulemma hyvä ja Kauppalehden ehti lukea ajatuksella läpi. Nerokas kahden liikeidean yhdistelmä muuten hiljaisella kadulla!
Olin varautunut Karnaluksissa vierailuun sopivalla määrällä käteistä rahaa, jonka oletin kokonaisuudessaan menettävän. Tarjonta oli kuitenkin niin laaja, että puolentoista tunnin kiertelyn jälkeen olin valmis luovuttamaan. Onneksi en paljon ompele, sillä lankojen, nauhojen, nappien ja koruhelmien lisäksi hyllyissä oli valtavat määrät vetoketjuja, kankaita ja kaikenlaista muuta, joista osan käyttötarkoitusta en edes ymmärtänyt. Puikot ja koukutkin jäivät suosiolla hyllyyn, sillä niitä varten olisi ollut fiksua tehdä ostoslista ja inventoida ensin kotoa jo löytyvät koot. Olen kuitenkin tyytyväinen lopulliseen saaliiseen, ja nyt täytyy enää löytää aikaa kaikkien ideoiden toteuttamiseen. ;)
Kaikki kuvassa olevat tuotteet keskellä olevaa oranssia lankaa lukuun ottamatta ovat Karnaluksista ja yhteishinnaksi tuli noin 50 euroa. Ihanan oranssin kiiltävän langan löysin eräästä vanhan kaupungin pienestä idyllisestä lankakaupasta, jonka nimi jäi innostuksessa ikuistamatta filmille.
Matkakumppanin toiveesta kävimme seuraavana päivänä opastetulla kierroksella Viru-hotellin KGB-museossa, jota voin todella suositella! Opas oli loistava ja kertoi mielenkiintoisia tarinoita Viru-hotellin monipuolisesta historiasta. Vaikea kuvitella, miten erilainen tilanne on ollut ainoastaan parikymmentä vuotta sitten. Nykyisessä tehokkuusvaatimusten täyttämässä työmaailmassa ei voisi enää kuvitella, että hotellin henkilökuntaa olisi puolitoista henkeä jokaista vierasta kohden, tai että ainut työtehtävä olisi kirjata ylös hissin vieressä kerroksen hotellivieraiden tulemiset ja menemiset. Tunnin kierros kului todella nopeasti ja sen aikana sai lisäksi tilaisuuden ikuistaa upeita maisemia hotellin ylimmän kerroksen parvekkeilta.
Matkan gourmet-elämys oli vanhassa kaupungissa sijaitseva ravintola Ribe, jossa nautimme tasokasta ruokaa rennossa ympäristössä. Ravintolan hintataso oli samaa luokkaa kuin perusravintolassa Suomessa, mutta annokset olivat viimeisen päälle fine dining -tyylisiä ja henkilökunta ammattitaitoista. Siellä kannattaa ehdottomasti käydä, jos haluaa kokea ruokaelämyksiä ja nauttia tuoreista raaka-aineista kootuista upeista annoksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!