On siis kevät!

Tiedättehän sen jokakeväisen fiiliksen, kun ensimmäistä kertaa ulkona on ilman takkia lämmin? Tunne unohtuu joka talven aikana niin täysin, että sillä hetkellä voisi kuvitella koko elämän olleen siihen asti syyssadetta ja talvipakkasia. Ihana uusi kevät. Eilen oli se fiilis. :)

Keväisen pääsiäispäivän kahvipöytään katettiin muun muassa vadelmatäytteisiä macaron-leivoksia, edellisessä päivityksessä esittelemääni mustikkakakkua sekä samalla reseptillä kokeiltua mansikkaista versiota (toimii!).

Pienen kakkuapulaisen kanssa loihdittiin koristelusta yli jääneistä mansikoista kermamansikoita, joiden hauskuus piili pursottamisessa. :)

 

Ihanaa kevättä kaikille lukijoille! 

Mustikkaunelma

Turkuun Humalistonkadulle on avattu jokin aika sitten ihana pieni kakkukahvila Gaggui, jota luotsaa taitava Jonna Silén. Kävimme tyttöjen kanssa kaffelassa jo viikkoja sitten ja maistoin siellä aivan upeaa Mustigoi-kakkua, jossa minttukeksipohja oli yhdistetty mustikkatäytteen ja suklaaganachen kanssa. Toimi! Maku jäi mieleen, joten jotakin samantapaista oli pakko kokeilla kotona. Itse asiassa kuvaamani kakku on jo toinen testiversio, sillä tästä tuli hyvää. :)

Ensimmäisen kakun keksipohjan tein minttudominoista ja Marianne-rouheesta, mutta tämän toisen toteutin gluteenittomana, joten laitoin pohjaan minttudominoiden sijaan gluteenittomia suklaakeksejä ja lisäsin Marianne-rouhetta vähän reilummalla kädellä. Mustikkatäyte on lainattu Maku-lehden mustikkajuustokakun reseptistä, jota muokkasin vain lisäämällä kakun toiseen versioon hiukan ohjeessa mainittua enemmän sokeria ja teelusikallisen vaniljasokeria. Kakun pinta on aiemmin hyväksi todettu Kinuskikissan suklaakiille, joka maistuu aivan suklaavanukkaalle, nam! Koristeeksi löysin tuoreita mansikoita ja sitruunamelissan lehtiä, ja reunojen suklaaristikot olen aikanaan opetellut Kinuskikissan suklaaristikkovinkkiä noudattaen. Ensimmäisen kakkuversion koristeena oli mansikoiden sijaan pensasmustikoita, jotka mielestäni sopivat värimaailmaan paremmin. Linkittämäni reseptit on tarkoitettu isoon irtopohjavuokaan, mutta itse tein gluteenittoman kakun pieneen vuokaan puolittaen kaikki reseptit. Jatkokehittelynä on ehkä kokeiltava kakusta täysin mansikkaista kopiota, joka sopisi kevään tunnelmaan, sillä nyt sen taitaa jo uskaltaa todeta ääneen: kevät on täällä! :)

Konfirmaatiokakut alkukevään sankarille

 

Tänä aurinkoisena maaliskuun sunnuntaina kokoonnuimme viettämään sisarussarjamme toiseksi viimeistä rippijuhlaa. Aikaisen kevään ja ainoan siskoni innoittamana myös kakut saivat tyttömäisen hempeät ulkoasut ja pinkkiä väriä kerrakseen.

Koristeet ja kuorrute kätkevät sisälleen Kinuskikissan suklaakakkupohjan, johon kannatti ehdottomasti kokeilla ensimmäistä kertaa samasta reseptistä löytyvää pyyhevinkkiä. Sen avulla pohjat kypsyivät tasaisesti, eikä pieninkään reuna joutunut paiston jälkeen veitsen alle. Täytteiksi valitsin mansikka- ja mustikkamousset, joista tuli upean värikkäät ja raikkaat kerrokset tumman kakkupohjan kontrastiksi. Molempiin täytteisiin lisäsin vain desin sokeria, ja ehkä vieläkin pienempi määrä olisi riittänyt makean suklaan rinnalle. Sokerimassakuorrutteen kiinnitin valkosuklaalla toteutetulla suklaakreemillä ja koristeet saivat viimeisen silauksen helmiäissuihkeesta.

Äidin visio juhlien väriteemasta oli samoilla linjoilla, vaikka ennakkosopimusta ei ollut eikä futarisiskoni liiemmin pinkistä prinsessatyylistä perusta - tai ainakaan myönnä sitä meille. ;) Ehkä syynä oli alkava kevät - miten muutenkaan sitä selittäisi pinkit vaahtokarkkisydämet, oksaruusut ja juhlapöydän kakut?

Onnea rakkaalle pikkusiskolleni konfirmaatiopäivänä!

Parasta pataleipää

Helmikuun viimeisen viikonlopun kunniaksi päätin kokeilla niin paljon kehuttua pataleipää. Alkuperäinen resepti löytyy monesta lehdestä ja blogista, mutta itse päätin lisätä taikinaan kaurahiutaleita ja porkkanaa toivottavasti pian alkavan kevään kunniaksi. Leipä oli todella vaivansa väärti: taikina valmistui kuin itsestään yön aikana, eikä vaivausvoimaa tarvittu ollenkaan. Tätä kannattaa todellakin kokeilla, kun mieli tekee ihanaa tuoretta leipää!

Porkkanainen pataleipä

2 tl suolaa

1 tl kuivahiivaa

7 dl vehnäjauhoja

reilu dl kaurahiutaleita

3½ dl 42-asteista vettä

2 porkkanaa raastettuna

Sekoita suuressa kulhossa vehnäjauhot, suola, kuivahiiva ja kaurahiutaleet. Raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Lämmitä vesi 42-asteiseksi. Sekoita vesi ja porkkanaraaste jauhoseokseen, mutta älä vaivaa taikinaa. Peitä kulho tuorekelmulla ja jätä huoneenlämpöön yön yli noin 12-18 tunniksi.

Kun leipähimo seuraavana päivänä iskee, kumoa taikina jauhotetulle pöydälle, pyöräytä palloksi ja jätä liinan alle kohoamaan. Laita uuni lämpeämään 225 asteeseen ja laita pata heti uuniin puoleksi tunniksi. 

Ota pata uunista, heitä taikinapallo pataan ja laita pata takaisin uuniin kansi päällä. Paista 30 minuuttia, ota kansi pois ja paista vielä 15 minuuttia. Herkuttele lämpimänä voin kanssa.

Kadonneen reseptin kakut

Vuosien varrella on tullut tehtyä kaikenlaisia kakkukokeiluja, joista moneen ei yhdisty mielessäni reseptiä. Monessa kakussa pohja on sieltä, täyte täältä ja päälliset netistä ja omasta päästä ideoiden. Ehkä sitten eläkkeellä teen vanhoja kakkuja uudestaan ja kirjoitan reseptit ylös. Sitä ennen katsellaan vain kuvia ja muistellaan hienoja hetkiä kakkujen parissa. :)

Tätä kakkua maisteltiin jouluna 2010, jonka sain viettää rakkaitteni kanssa. Siitä joulusta on jäänyt päällimmäisenä mieleen suuri kiitollisuus läheisistä ja perheestä, joiden kanssa vietetty aika on paras joululahja ikinä. ♥

Mitä pienempi ihminen, sitä suurempi kakku. :) Tämä puolukkakerroskakku riitti suurelle joukolle, joka saapui juhlimaan suloisen tytön nimiäisiä.

Porkkanakakku lakkatäytteellä oli isänpäiväkakku vuosimallia 2011 ja alla kirpeän raikas lime-mangojuustokakku äitienpäivän kunniaksi vuotta myöhemmin. Maistui!

Tässä suklaakuorrutteisessa juustokakussa oli raikastuksena kissanminttulikööriä ja koristeena suklaaristikkoreunat, joiden tekemiseen ei tarvita kuin vähän kärsivällisyyttä ja näprääjän vikaa. Koristereunaan löytyy selkeä ohje Kinuskikissalta.

Jouluiset luumukakut leivoin rakkaan mammani syntymäpäiville, josta tulikin aivan erityisen tärkeä tilaisuus, sillä lämpöiset juhlat jäivät viimeiseksi muistokseni mammasta. ♥

Näiden kakkujen tarinoita muistellessa voi taas todeta, miten tärkeä harrastus voi olla samalla niin hermoja raastavaa, terapeuttista ja ihanaa. Saa nähdä, millaisia kakkuja tämä vuosi tuo tullessaan... :)